Vuonna 1929 Alvar ja Aino saivat toimeksiannon rakentaa parantola Paimioon. Alvar ja Aino uskoivat että muoto seuraa funktiota. Heidän lähtökohtanaan parantolaa suunniteltaessa oli, että rakennus itsessäänkin toimisi yhtenä parantavana elementtinä. Aalto kutsuikin rakennusta ”mediciniseksi instrumentiksi”.
Muotoilu osana ympäröivää elämää
Aalto oli tunnettu taidostaan suunnittella rakennuksia, jotka sulautuvat ympäröivään luontoon. Arkkitehtuuri, sijainti, teknologia ja ihminen olivat hänen töissään aina harmonisessa yhteydessä. Yksikään yksityiskohta ei ollut hänelle liian merkityksetön. Aalto suunnitteli jopa ovenkahvat rakennuksiinsa. Hän otti suunnittelussaan huomioon jokaisen asian - ympäröivästä maisemasta pöydällä olevaan lasimaljakkoon. Hänen visioissaan jopa savupiipulla oli luonne. Hänen ajatuksissaan jopa tuolin jalka oli miniatyyri pylväästä – ’pylvään pikkusisko’. Näin ollen huonekalut olivat hänelle arkkitehtonisia elementtejä.
Ennen kuin Alvar Aalto loi aikaansa nähden todella modernin Paimion parantolan, hän oli jo hyvin tietoinen modernista liikkeestä arkkitehtuurissa känsainvälisellä tasolla. Paimon parantolan rakentamisen jälkeen Alvar ja hänen vaimonsa Aino matkustivat ympäri Eurooppaa ja skandinaviaa ja ystävystyivät matkoillaan monien modernin muotoilun suurien nimien kanssa.
Parantolan luentosali kalustettiin puisilla tuoleilla, joiden tarkoitus oli auttaa potilaita hengittämään helpommin. Tuoleja kiiteltiin sekä niiden veistoksellisesta muodosta että käytännöllisyydestään. Paimio-tuolit valmistettiin ja valmistetaan edelleen koivusta ja ohuesta vanerista. Koivusta tehty tuolin kehys on syntynyt Aallon funktionaalisen ja veistoksellisen tyylin pohjalta, jota pidetään Aallon huonekalumuotoilun tunnusmerkkinä.

Villa Maireasta, ‘kokeilullisena talona’, on tullut yksi Aallon suunnittelemista tärkeimmistä rakennuksista. Ystävyys, joka perustui jaettuun näkemykseen taiteesta ja kulttuurista, sai Harry ja Maire Gullichsenin pyytämään ystäväänsä Alvar Aaltoa suunnittelemaan heidän kotinsa, Villa Mairean. Aalto sai täyden vapauden suunnitella huvilan ulkonäön. Lopputuloksena syntyi kokonaisvaltainen tila, joka avautuu vapaamuotoiselle pihalle elementteinään orgaanista muotoa edustavat uima-allas, epäsymmetrinen talonnurkkaus ja sisäänkäynnin katos. Alvar Aalto ja Aino Aalto, joka myös oli tunnettu suunnittelija, työstivät rakennuksen suunnitelmaa laaja-alaisesti. Aino tunnetaan pariskunnan käytännöllisenä osapuolena kun taas Alvar toi heidän luomuksiinsa tuulahduksen vapaata muotoa.

Funktionaalisia, käytännöllisiä ja veistoksellisia
Aallon innovatiivinen Jakkara 60 esiteltiin ensimmäistä kertaa vuonna 1933 kansainvälisillä markkinoilla Fortnum & Mason –tavaratalon näyttelyssä Lontoossa. Näyttely sai innostuneen vastaanoton ja Aaltoa kiiteltiin hänen kauniista ja innovatiivisesta puunkäsittelytaidostaan. Taivutettu puinen tuolinjalka, joka kiinnittyi suoraan tuolin istuinosan alle, poisti tarpeen monimutkaisille saumoille ja kiinnikkeille. Klassikoksi muodostunut, funktionaalinen Jakkara 60 on yksi myydyimmistä tuoleista modernin designin saralla. Tuolit valmistetaan edelleen samalla tavalla.

Tekstin lähteet: Alvar Aalto -museo, www.alvaraalto.fi / Alvar Aalto, A Life’s Work. Architecture, design and art. Göran Schildt, Otava 1994 / Alvar Aalto, Designer. Alvar Aalto -museo 2002 / Alvar & Aino Aalto Design. Collection Bischofberger, Hatje Cantz 2005 / Suomalaisen lasin juhlaa Iittala 125. Designmuseo, 2006.
Kuvat: Paimion parantola, Villa Mairea; Alvar Aalto Säätiö. Paimio-tuoli, Stool 60; Artek. Muut kuvat, Iittala.
"Ettehän unohda leikkiä." Alvar Aalto