Vierailu Alfredo Häberlin Studiolla

Alfredo työskentelee tänä päivänä "Sveitsin Kultarannikolla" avoimessa tilassa, josta aukeavat näkymät Zürichinjärvelle. Tila toimii yhtä aikaa studiona, työhuoneena ja eriskummallisten esineiden näyttelynä. Seinille ripustettuja valtavia paneeleja peittävät väreittäin järjestetyt löytötavarat, erilaiset materiaalit ja yksittäiset kuriositeetit. Silmään osuu puisia propelleja ja kenkälestejä, traktorin istuimia ja halstereita, hammasharjoja  ja jääkiekkokypärien osia. Iso Grifo -pikkuauto vuodelta 1965 pitää seuraa kokoontaitettavalle pikarille. Studion hyllyillä on tarkoissa riveissä pikkutavaroita, harvinaisia lasisia keräilyesineitä sekä materiaalikokeiluja ja prototyyppejä. Alfredon elävä arkisto on mitä oivallisin paikka keskustelulle hänen varhaisista töistään Iittalalle, kokeellisesta lasimuotoilustaan kuten kelluvista ja särkymättömistä viinilaseista sekä 20-vuotisen, yhä menestyksekkäänä jatkuvan Iittala-yhteistyön tuloksista.

ANNIINA KOIVU Alfredo, sinulla ja Iittalalla on pitkä yhteinen historia. Sen aikana on syntynyt useita muotoilun klassikkoja, kuten esimerkiksi Essence (2001), Kids’ Stuff (2003) tai ensimmäinen yhteinen projektinne Origo (1999).

ALFREDO HÄBERLI Minut esitteli aikoinaan Iittalalle hyvä ystäväni Stefan Ytterborn tukholmalaisesta muotoilu- ja suunnitteluyrityksestä Ytterborn & Fuentesista. Hän oli parhaillaan perustamassa kansainvälistä Relations-yhteistyöverkostoa Iittalan ja suunnittelijoiden kuten Konstantin Grcicin, Björn Dahlströmin, Marc Newsonin ja Antonio Citterion kanssa. Olisin halunnut mukaan yhteistyöhön, mutta Stefanilla olikin minulle haastavampi tehtävä. Hän pyysi minua luomaan Rörstrandille uuden keramiikkasarjan. 

AK Iittala Group oli tällöin vastikään ostanut perinteikkään ruotsalaisen posliinituotteiden valmistajan Rörstrandin. Vanhemmillasi oli lapsuudessasi menestyvä ravintola Argentiinassa. Uskotko, että ravintolataustasta oli hyötyä työssäsi? 

AH Aivan varmasti. Otimme Origo-sarjaan suoraviivaisen ja analyyttisen lähestymistavan ja kysyimme itseltämme, montako esinettä ihminen todella tarvitsee kotiinsa. Mikä voisi korvata ison astiaston, jonka monia osia käytetään vain harvoin? Kastike- ja liemikulhot sekä kalalautanen viettävät suuren osan ajasta kaapissa. Halusimme luoda mahdollisimman moneen tarkoitukseen sopivia esineitä, joten Origossa on vain seitsemän osaa.

AK Sarjassa on siis kolme erikokoista lautasta ja kolme erilaista kuppia tai kulhoa. Sekä ruokailuun että tarjoiluun suunnittelemasi astiat ovat monikäyttöisiä ja istuvat loistavasti eri tilanteisiin.

AH Juuri näin. Esimerkiksi pieni kuppi toimii munakuppina aamiaispöydässä mutta sopii yhtä hyvin digestiivin tarjoiluun tai päivittäisten lääkkeiden annosteluun. Keskikokoisesta kupista voi juoda kahvia tai napostella oliiveja ja muita pieniä herkkuja. Pieni ja litteä kahva laajensi kahvikupin käyttömahdollisuuksia.

AK Myös astioiden pohjasta löytyy yllätys: pieni ympyränmuotoinen syvennys. AH Tällainen syvennys on tavallisesti lautasen päällä pitämässä kuppia paikoillaan. Me teimme päinvastoin ja suunnittelimme lautaseen nappimaisen kohouman.

AK Tapio Wirkkala hyödynsi vastaavaa muotoa Kapteeni-sarjassaan, joka oli suunniteltu erityisesti veneretkille.

AH Pitää paikkansa. Kaikki astiaston osat, niin kupit, lautaset kuin kulhot, on kohouman ansiosta helppo pinota päällekkäin.

AK Origo oli sarjana jotain aivan uutta ja mullistavaa. Se voitti palkintoja ja valittiin muotoilumuseoiden kokoelmiin. Entä sen värikkäät raidat, miten ne saivat alkunsa? 

AH Kukapa ei haluaisi väriä kattaukseensa. Kukat eivät ole vahvuuteni, joten päädyin niiden sijaan sateenkaareen. Väriraidat kruunasivat muuten kokonaan valkoisen sarjan. Alkuun raitoja piti olla vain munakupissa, mutta sen ensimmäisen tuotantoerän myytyä vain muutamassa viikossa loppuun, lisäsimme ne koko sarjaan. Origosta tuli osa Iittalan valikoimaa.

AK Essence-lasisarja lanseerattiin kaksi vuotta myöhemmin. Se osui juuri sopivaan saumaan, sillä suomalaisten ruokailutottumukset olivat murroksessa. Ravintoloihin tuli uudenlaista eleganssia, ensimmäiset suomalaiset ravintolat saivat Michelin-tähtensä, ja viinien maistelu yleistyi.

AH Iittala reagoi nopeasti muutokseen.

AK Tähän asti useimmissa Iittalan viinilaseissa oli ollut vankka, paksu jalka. Tällaista muotoilua edustivat esimerkiksi Tapio Wirkkalan Tavastia- ja Tapio-sarjat sekä Timo Sarpanevan sarjat Kekkerit ja Jurmo.

AH Ennen näitä viinilaseja, noin 20 vuotta sitten, suomalaiset olivat juoneet viiniä olut- tai vesilaseista, jos viiniä edes oli tarjolla. Tätä mielessä pitäen pohdimme jälleen, mikä olisi pienin riittävä määrä astioita moderniin illallispöytään. Vastauksemme kysymykseen oli seitsemän astiaa ja karahvi.

AK Essence on elegantti kokoelma suurehkoja ja hivenen maskuliinisia laseja, jotka on valmistettu uudella, yllättävän kestävällä lasireseptillä.

AH Essencen maskuliinisen muotoilun tavoite oli saada sarja erottumaan perinteisistä, ilmeeltään naisellisista viinilaseista. Juomaosan ja jalan liitoskohdan tuli olla hyvin siro, ja halusin kannan olevan kokonaan tasainen.

AK Miten lasitehtaalla reagoitiin tähän?

AH Minua pidettiin nuorena ja sinisilmäisenä. Minulta kyseltiin, mahdoinko suunnitella lasiesineitä ensimmäistä kertaa, mutta lopulta lasimestarit ottivat haasteen vastaan. Ainoa vaihtoehto oli työstää puristelasia ja kehittää uusi, erityisen kova ja kestävä materiaali...

AK ...tai jopa särkymätön, kuten sveitsiläinen taiteilija Roman Signer on eräällä kokeellaan osoittanut.

AH (Nauraa). Aivan. Teimme 20 muottia, joiden avulla pystyimme tuottamaan jopa 25 000 lasia päivässä. Niissä kaikissa oli puristelasista valmistettu jalka, johon saattoi yhdistää erikokoisia juomaosia. Lopulta palaset loksahtivat kohdalleen. 20 vuotta myöhemmin Essence on yhä olennainen osa lukemattomien ravintoloiden ja kotien illalliskattausta.
 

Roman Signerin De-Signer testasi Essencen
Vuonna 2006 Alfredo Häberli oli kunniavieraana Belgiassa Kortrijkin Biennale Interieur -tapahtumassa, johon häneltä tilattiin laaja näyttely. Alfredo halusi esitellä omien töidensä rinnalla sveitsiläisen muotoilun pitkiä perinteitä, joten hän lainasi näyttelyä varten 380 designesinettä Zürichin Museum für Gestaltung -museosta. Näyttelyn kunniaksi hän julkaisi myös Design Live -kirjan, jonka sivuilla seitsemän sveitsiläistä taiteilijaa saivat vapauden leikitellä hänen teoksillaan. Yksi heistä oli Roman Signer (1938). Signer tunnetaan kekseliäistä veistoksistaan ja performansseista, joissa on nähty lähtölaskentoja, räjähdyksiä ja ilman halki lentäviä esineitä. De-Signer-teoksessaan Signer asetti punaviinillä täytetyn Essence-lasin Move It -pöydälle (Thonet, 1996), jonka tason voi nostaa pystyyn. Pöytä vietiin valtavan teollisen tuulettimen päälle, ilmavirta ponnautti pöytätason ylös, ja viinilasi lennähti lattialle. Alfredo muistaa Signerin soittaneen hänelle jälkeenpäin. Taiteilijalla oli tärkeä asia kerrottavanaan: "Alfredo, olit oikeassa, lasi ei särkynyt."

AK Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin Senta-lasisto (2003). Päivittäiseen käyttöön suunniteltu Senta oli Essenceä matalampi ja muotokieleltään naisellisempi. Juomaosan viistetyn muodon ansiosta lasit näyttivät leijuvan pöydän yläpuolella.

AH Senta sai alkunsa, koska pelkäsimme Essencen olevan liian elegantti. Kun Essence ja Senta olivat lopulta vierekkäin kaupan hyllyllä, ihmiset olivat jo ehtineet ihastua Essenceen. Kerron teille salaisuuden, joka mielestäni selittää Essencen suosiota, erityisesti Skandinaviassa mutta myös muualla. Essence-lasit ovat niin isoja, että niihin voi kaataa reilusti viiniä, ja ne näyttävät silti melko tyhjiltä.

AK Laajensit valikoimaasi edelleen yhdistelemällä eri materiaaleja ja suunnittelemalla tuotteita aivan uudelle kohderyhmälle, lapsille. Kids' Stuff julkaistiin vuonna 2003.

AH Poikani Luc oli tuolloin noin kaksivuotias, joten projekti tuntui luontevalta. Opin paljon pelkästään tarkkailemalla häntä. Hän joutui esimerkiksi pitelemään lasia kaksin käsin, koska hänen kätensä olivat niin pienet. Sen sijaan, että olisin pienentänyt lasin kokoa viidenneksellä, muutin sen muodon kaarevaksi. Lasten ruokailuvälineisiin suunnittelin kohotetun, alaspäin kaartuvan varren, johon on helppo tarttua ja joka ei luisu lautasen reunalta ruokaan.

AK Halusit suhtautua lapsiin vakavasti.

AH Lapsille tulisi mielestäni puhua kuin vertaisilleen, ja heitä tulisi auttaa pärjäämään arkisissa tilanteissa. Kuka tahansa turhautuu, jos herne ei pysy lusikassa.

AK Niin, yhtä lailla lapsi kuin aikuinen.

AH Totta, mutta lautasteni avulla lapsi saa useamman mahdollisuuden onnistua. Jos ruoka putoaa ensi yrittämällä, se ei mene pöydälle vaan lautasen leveälle ulkoreunalle. Ruokailun ei kuulu olla työtä ja taistelua vaan nautinto.

AK Lasten ruokailuvälineet ovat usein huonolaatuisia, sillä niiden käyttöikä on lyhyt ja niiden pelätään särkyvän. Halusin käyttää Kids' Stuff -sarjassa ainoastaan laadukkaita materiaaleja: keramiikkaa, lasia, metallia, puuta ja muovia.

AH Katajasta valmistetut leikkuulauta ja voiveitsi muistuttavat välipaloista lapsuuteni päiväkodeissa, missä meillä oli tapana syödä voileipiä ripauksella sokeria. Kello yhdeksän ja neljän välipalatauot, Znüni ja Zvieri, ovat edelleen päivittäinen rituaali sveitsiläisissä päiväkodeissa. Halusin yhdistää näissä esineissä lapsuuteni ja suomalaiset perinteet. Muovinen tarjotin ei puolestaan missään nimessä ollut pikaruokaloiden innoittama, vaan sen avulla lapset saivat omat astiansa helposti ruokapöydästä keittiöön. Pojallani oli aina kiire päästä takaisin leikkimään, ja tarjottimella hän pystyi auttamaan pöydän siivoamisessa. Valitettavasti tarjottimen valmistus oli kallista, ja osin siksi Kids' Stuff -sarjan tuotanto lopetettiin.

AK Origon 20-vuotispäivää juhlitaan tänä vuonna, Essencen vuonna 2021. Juhlahumussakin sinulla on aikaa uuden sarjan suunnitteluun.

AH Meillä on työn alla keramiikkaa ja lasia yhdistävä sarja, jonka on tarkoitus täydentää Essenceä. Ensi vuonna paljastuu, mitä olemme tällä kertaa keksineet.