Mestari ja lasin taika

Valokuvat: Kaisa Sojakka ja Nina Merikallio. Haastattelu: Matilda Kivelä.

Marjatta Sarpanevalla, edesmenneen Timo Sarpanevan yhteistyökumppanilla ja vaimolla, oli vuosikymmeniä paikka suomalaisen suunnittelun – ja etenkin lasimuotoilun – eturivissä. Hän myös tallensi tuon kaiken. Tapasimme hänet perheen yksityisessä galleriassa ja saimme kuulla tarinoita Timo Sarpanevasta ja lasin kauneudesta.

Taiteilija Timo Sarpaneva ja Claritas-sarja
“Taiteilija Timo Sarpanevan voi sanoa syntyneen Iittalan lasitehtaalla. Se oli hänelle taivas maan päällä. En tuntenut Timoa kun hän oli nuori, mutta voin sanoa, että joka kerta kun hän astui tehtaan ovesta sisään, vuodet karisivat hänen kasvoiltaan ja hän muuttui säteileväksi nuorukaiseksi. Olin usein hänen mukanaan tehtaalla vain todistaakseni tätä upeaa muodonmuutosta. Timo eli kuin symbioosissa tehtaan ja sen työntekijöiden kanssa. Hän työskenteli lasinpuhaltajien kanssa yötä päivää luodessaan Claritas-sarjaa. Hän nukkui tehtaan ensiapupaareilla viidentoista minuutin pätkissä ja ohjeisti tehtaan poikia tuomaan suklaata ja salmiakkia kun hän herää. Heikki Punkari, Timon oikea käsi, muistelee Claritaksen syntymistä lämmöllä. He tekivät kuuden viikon aikana yhdessä 64 variaatiota Claritaksesta, ja kukin niistä oli oma mestariteoksensa.”

Timon työmenetelmistä
“Suunnittelijan kannalta lasinpuhallus tuo omat mahdollisuutensa ja rajoitteensa. Timo oli aina innostunut työskentelemään luonteeltaan oikukkaan lasin mahdollisuuksien rajamailla. Hän saattoi vaihtaa suuntaa nopeasti ja muovasi suunnitelmiaan tehtaan ammattitaitoisten puhaltajien näkemyksiin reagoiden, pyrkien säilyttämään lopputuloksen niin lähellä luonnoksiaan kuin mahdollista. Lasia on mahdotonta pakottaa – se ei välttämättä täytä muottia toivotulla tavalla eikä taivu juuri haluttuun suuntaan. Usein ajatellaan, että taidelasin puhaltaminen ja teollinen lasinpuhallus toimivat samalla tavalla, mutta ne ovat kaksi eri asiaa. Teollisessa muotoilussa esineet on valmistettava järkevästi, muuttaen suunnitelmia käytettävissä olevien tekniikoiden ja materiaalien rajoissa."

Suunnittelijan ihailusta
”Suunnittelijan tärkeyden korostaminen on pahimpia virheitä, joita uusia, nuoria muotoilijoita koulutettaessa voi tehdä. Muotoilijan asettaminen jalustalle on yksi perustavanlaatuisista virheistä, joita olemme tehneet kertoessamme suomalaisen muotoilun tarinaa. Se saa minut raivostuneeksi: suunnittelija on vain osa prosessia! Suunnittelijalla ei ole mitään virkaa ilman tehtaan tiimiä – tiimiä, jossa jokainen työskentelee yhteisen tavoitteen eteen. Otetaan esimerkiksi säveltäjä. Hän voi säveltää teoksen, mutta jos kukaan ei soita sitä, se on pelkkä mykkä paperiliuska. Muotoilu pohjautuu samaan periaatteeseen. Ilman tiimiä on olemassa pelkkiä luonnoksia. Timo oli todella lahjakas taiteilija, mutta hän ei koskaan antanut kenenkään väheksyä hänen tiimiään tai jättää heitä mainitsematta.”

Lasi materiaalina
“Lasi on maaginen materiaali monella tapaa. On ällistyttävää ajatella, että lasi on itseasiassa täynnä samoja aineksia, joiden päällä kävelemme joka päivä – siis ainetta, jonka ajattelemme olevan käytännössä likaa. Myös tapa, jolla lasia käsitellään, on taianomaista. Puhumattakaan siitä, millainen rooli on vedellä, painovoimalla tai keskipakoisvoimalla. Se on kuin sadusta! Aina satuun ei tarvita Grimmin veljeksiä, vaan vierailu lasitehtaalla riittää.”