“Taiteen tekeminen ei ole myyttistä, se on elämäntapa” –Nathalie Du Pasquier

Teksti: Helena Strängberg Velardi. Valokuvat: Piotr Niepsuj.

Ranskalaissyntyinen Nathalie Du Pasquier oli yksi 1980-luvulla Milanossa toimineen Memphis-ryhmän nuoria perustajajäseniä. Vuoden 1981 uraauurtavasta debyytistä ryhmän hajoamiseen vuonna 1987, Nathalie työskenteli muotoilijana suunnitellen tekstiilejä, mattoja, muovilaminaatteja, huonekaluja ja esineitä. Hänen suunnittelemansa kuviot olivat sekoitus geometrisiä ja orgaanisia muotoja räjähtävän voimakkaissa väreissä. Ne olivat osaltaan määrittelemässä Memphis-ryhmän tunnistettavaa tyyliä.

Vuonna 1987 Nathalie aloitti maalaamaan akryyleillä, sitten öljyväreillä, pikkuhiljaa siirtyen muotoilusta taiteeseen. Kolmen vuosikymmenen aikana hän on luonut piirustuksia, tekstiilejä, veistoksellisia esineitä ja maalauksia. Alun naivistisista piirustuksista hän siirtyi kuvaamaan maalaamalla tiloja ja pintoja – aivan jotain muuta kuin mistä hänet siihen asti oli tunnettu. Värit vaihtuivat aikaisempien töiden räikeistä väreistä pehmeämpään ja luonnollisempaan suuntaan. Hän alkoi maalata asetelmia: huolellisesti aseteltuja esineitä, kirjoja, taloustavaroita ja keraamisia astioita. Maalauksissaan hän leikitteli pintojen ja syvyyden vaikutelmilla, kuten kuvan vääristymillä vedellä täytetyssä juomalasissa.

Helena Strängberg Velardi tapasi Nathalien hänen valoisalla työhuoneellaan Milanon keskustassa keskustellakseen mm. taiteen ja muotoilun eroista, Memphis-ryhmän työtavan soveltamisesta yhteistöissä ja esineiden asettelemisesta.

VARHAISET VUODET

Olet syntynyt ja kasvanut Bordeaux'ssa, mutta matkustit nuorena viettäen paljon aikaa Gabonissa ja muualla Afrikassa. Mikä sai sinut lähtemään matkaan?

Kaikki on oikeastaan sattumaa.  Silloisen poikaystäväni kanssa tapaamamme kaverit pyysivät auttamaan purjehtimaan heidän laivansa kotiinsa Gaboniin. Olin melkein koko kahden kuukauden matkan ajan merisairas ja lupasin itselleni, että en koskaan enää astuisi purjelaivaan. Matka oli kaikesta huolimatta onnistunut. Gabon oli vuonna 1976 täysin erilainen maa kuin Ranska ja minusta se oli hyvin kiehtovaa. Elämäni voi jakaa aikaan ennen ja jälkeen tuon matkan. Lähdin Gaboniin sen sijaan, että olisin mennyt Yliopistoon. Tunsin itseni aikuiseksi, vaikka tosiasiassa olin hyvin nuori.

Opiskelit lyhyen aikaa taidetta Ecole des Beaux Arts -koulussa Bordeaux'ssa, mutta jäit pois opinnoista kolmen kuukauden jälkeen. Miksi? 

Päätin, että matkustaminen kokemuksena korvaisi Yliopisto-opinnot minulle, eikä minulla ollut suurta intoa opiskella muutenkaan. Matkustin ja tein töitä taas jatkaakseni matkustamista. Kannoin vain vähän matkatavaraa, mukanani ei ollut edes kameraa. Tarkkailin ympäristöä aktiivisesti ja tietyt asiat todella tallentuivat mieleeni. Loppujen lopuksi se oli kuin estetiikan ja ihmisyyden opiskelua. Ranskassa arvostetaan koulutusta ja asioiden tekemistä tietyllä totutulla tavalla, mutta se ei vain sopinut pirtaani.

Matkustit paljon ja lopulta asetuit asumaan Milanoon. Vieläkö nautit reissaamisesta vai oletko mieluummin aloillasi.

Jos minulla on jokin työreissu jossain, niin lähden mielelläni ja nautin siitä. Muutoin olen onnellinen täällä.

“Minulla on hauskinta täällä työhuoneellani.”

Miten päädyit Milanoon?

Tulin Milanoon vuonna 1979 vietettyäni aikaa Roomassa, johon olin kyllästynyt työskenneltyäni siellä au pairina. Milanosta pidin paljon. Se tuntui hyvin itäiseltä, ehkä melkein kuin ihanteellinen Itävalta, vaikka sellainenhan se ei oikeastaan ole. Hyvin pian törmäsin Martine Bediniin, jonka tunsin jo lapsuudestani Bordeaux'ssa. Hän oli jo valmiiksi sisällä muotoilun ja arkkitehtuurin maailmassa. Martine kutsui minut yksiin juhliin muutamaa päivää myöhemmin, jossa minut esiteltiin hänen ystävilleen. Siellä tapasin George Sowdenin ja monia muita joiden kanssa olen ollut tekemisissä siitä lähtien. Koko porukka, josta myöhemmin tuli Memphis-ryhmä, oli paikalla noissa juhlissa. Käytännössä kaikki olivat paikalla. Se oli George joka ehdotti, että kehittäisin piirustusteni pohjalta tekstiilejä.

Kun nyt katsot taaksepäin vuosia Memphis-ryhmässä, mitä ne merkitsevät sinulle?

Meistä kaikki halusivat saada huonekaluja tuotantoon, joten vuoden aikana esiteltiin kaikenlaisia kalusteisiin liittyviöä projekteja.

“Minulle Memphis oli mahdollisuus saada ideani valmiiksi tuotteiksi. Ideoita tai suunnitelmia ei tarvinnut hillitä, vaan sekoitin materiaaleja ja värejä mieleni mukaan painaen erityisiä tekstiilejä ja rajattuja eriä muovilaminaatteja.”

Vuodesta 1981 vuoteen 1987, ensimmäisestä näyttelystä viimeiseen, esittelin joitain töitäni Memphis-ryhmän näyttelyissä. Työt valmisteltiin itsenäisesti ja näyttelykokonaisuus valittiin ryhmän kesken yhdessä, loputtomien ja sekavien ravintolassa käytyjen keskusteluiden kautta. Noiden seitsemän vuoden aikana ja tuon työtavan kautta aloin pitämään itseäni muotoilijana. Myöhemmin vasta ymmärsin, että työtapamme ei ollut tavanomainen. Emme juuri koskaan tavanneet asiakkaitamme tapaamisissamme — he eivät olleet osallisia eikä heitä mainittu. Olen soveltanut Memphisin työtapaa, jossa ei ajatella erityisesti asiakasta, useimmissä yhteistöissäni myöhemminkin. Joskaan en aina ole näin toimiessani onnistunut.

Joistain Memphis-vuosina suunnittelemistasi tekstiileistä tulee mieleen mikroskoopin läpi nähtävät näkymät. Onko biologia tai luonto vaikuttanut työhösi?

Joissain varhaisissa kuvioissani voi kyllä tunnistaa biologisia rakenteita. En voi sanoa, että olisin kuitenkaan saanut vaikutteita biologiasta. 1980-luvun alussa löysin paljon uusia ideoita muotoiluun liittyvän mielenkiinnon kautta. Katselin vain ympärilleni ja toteutin asioita omalla tavallani. Tutkin mitä oli tapahtunut 1900-luvun alun Euroopassa: Wiener Werkstätte, William Morris, Kolo Moser, Bauhausin mukanaan tuoma uusi moderni muotoilu ja käsityön teollistuminen.

Miten siirryit tekstiilisuunnittelusta maalaamiseen?

1970-luvun lopulla aloin suunnitella tekstiilejä vähän kuin sattuman kautta, kiitos Georgen antaman esimerkin ja neuvojen. Pian huomasin, että tein sitä työkseni. George käytti joitain töitäni omissa projekteissaan ensimmäisessä Memphis-näyttelyssä. Vuosien ajan tein muotoilua aamulla ja maalasin iltapäivällä, kunnes ymmärsin että minun oli tehtävä valinta. Vuonna 1986 päätin keskittyä maalauksiini.

TAIDE

Onko taide ja muotoilu sinulle erilliset asiat?

Siihen aikaan ne olivat minulle erilliset, koska olin alkanut käyttää öljyvärejä. Ilmaisumuodon vaihtuminen vaikutti kaikkeen. Halusin olla taidemaalari. Nyt en enää ole varma onko se niin tärkeää, mutta tuohon aikaan se oli minulle korostuneen tärkeää että sain keskittyä tähän uuteen ilmaisumuotoon ja lopettaa muotoilijan työ kokonaan.

Miten näet nykypäivän taidemaailman?

Minua kyllästyttää se taidemaailman myytti, että taide olisi jotenkin kallisarvoista ja että sen tulisi olla niin kallista. Taide on vain jotain mitä tehdään. Loppujen lopuksi ei ole yhtään vähempiarvoista suunnitella kuvioita tai mattoja. Taiteen tekeminen ei ole myyttistä, se on osa elämää. Asioiden ei pitäisi olla monimutkaisia tai kalliita.

Piirustukset ja maalaukset ovat ehkä tunnetuimpia töitäsi, mutta tiedän että työskentelet lisäksi enemmän kolmiulotteisilla metodeilla. Kertoisitko vähän näistä projekteistasi?

Kaikki asetelmamaalaukseni on maalattu niin, että ensin on aseteltu esineet yhteen. Jotkin maalausten mallit ovat tekemiäni asetelmia tai rakennelmia. Pikkuhiljaa aloin ajatella, että nämä asetelmat eivät ole vain maalauksia varten tehtyjä sommitelmia, jotka myöhemmin puretaan. Halusin säästää ne. Maalaaminen on aina merkinnyt minulle jonkin asian havainnollistamista. Aloin asetella esineitä ryhmiksi ja sitten kuvasin asetelman maalaamalla sen. Työni voi siis jakaa kahteen osaan, asetelman rakentamiseen ja sen maalaamiseen.

Yhdessä maalauksessasi kuvaat Jasper Morrisonin Iittalalle suunnitteleman Raami-sarjan: juomalasit, karahvi, teekuppi ja kulho on aseteltu siististi, mutta silti asetelma on elävä. Tuoreet aprikoosit ja jättimäiset paprikat kruunaavat kulhopinon. Voisimmeko nähdä tämän asetelman, jos kurkistaisimme keittiön kaappiisi?

Esineiden asettelu ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ne riisutaan elämästä. Raami-kokoelman maalauksessa asetelma on hyvin yksinkertainen. Kyseessä olisi voinut olla mikä tahansa keittiön kaappi, missä tahansa kodissa, myös omassani. Esineiden asetteleminen on inhimillinen piirre.

Raami karahvi 1 l kirkas
Raami karahvi 1 l kirkas
99,90 €
Raami tarjoilukulho 3,4 l / 29 cm valkoinen
Raami tarjoilukulho 3,4 l / 29 cm valkoinen
79,90 €
Raami juomalasi 26 cl sammaleenvihreä 2 kpl
Raami juomalasi 26 cl sammaleenvihreä 2 kpl
22,90 €
Raami lautanen 27 cm valkoinen
Raami lautanen 27 cm valkoinen
24,90 €

Miten Raami-kokoelman maalaaminen sai alkunsa?

Päätimme Jasperin kanssa, että haluamme mahdollisimman monta esinettä yhdelle neliön muotoiselle alueelle, joten tarvitsimme kaksi tasoa päällekkäin. Asettelin Jasperin suunnittelemat esineet työhuoneellani olevaan kirjahyllyyn. Asetelma vaikutti vähän värittömältä, joten lisäsin siihen paprikoita ja aprikooseja, koska oli kesä.

Töissäsi esiintyy usein arkisia esineitä, erityisesti astioita. Miten juomalasit, kupit, maljakot ja keittiövälineet päätyivät osaksi taidettasi?

On helppoa hyödyntää asioita, jotka on työhuoneella heti saatavilla. Olen kiinnostunut asioiden välisistä suhteista. Kodin esineitä on valtavasti ja niihin ei liity mitään mahtailevaa.

Missä määrin asetelmamaalauksesi ovat sattumanvaraista ja missä määrin suunniteltuja?

Ensimmäinen työvaihe on installaation kokoaminen. Maalaus syntyy puhtaasti siitä edessäni olevasta näkymästä, mikä on hyvin perinteinen tapa maalata. Siinä mielessä voisi sanoa, että maalaus on suunniteltu.

Onko sommitteleminen tärkeä osa työtäsi?

Pidän esineiden asettelemisesta, se on osa persoonaani. Teen sitä vaistomaisesti, haen harmoniaa enkä edes ajattele sitä. Sama tapahtuu värien kanssa.

Luin hiljattain uudelleen Leonard Korenin loistavan kirjan "Arranging Things", jossa on sinun maalauksiasi kuvituksina. Koren antaa ymmärtää, että maalaamasi esineet saattavat vaikuttaa sattumanvaraisesti valituilta. Onko maalaamasi esine tärkeä itsenään vai vain pieni osa kokonaisuutta? Onko juomalasilla merkitystä itsenään vai voisiko sen korvata mikä tahansa sylinterin muotoinen esine?

Olen kiinnostunut esineistä, ihmisen valmistamista, siitä miten valo koskettelee niitä, niiden varjoista, niiden läpikuultavuuden ja heijastusten toistamisesta. Tämän muuttamisessa ei olisi järkeä. Kun päätän maalata yksinkertaisia muotoja, jotka eivät ole talousesineitä eli tunnistettavia kohteita, se olisi valinta alusta lähtien. Esittäisin ne aivan kuten muutkin kohteet.

Arranging Things -kirjan toisessa luvussa Koren kirjoittaa että "asioiden sommitteleminen ei ole vain esteettistä ilmaisua, se on kommunikatiivinen teko." Koren periaatteessa sanoo, että sommitelma itsessään välittää merkityksen. Mikä sinun ajatuksesi on tästä?

Minulla ei ole mitään viestiä, jota kommunikoisin maalauksillani, en ole filosofi. Yksi Memphis-ryhmän ajatuksia tosin oli että muotoilu on viestintää. Olimme tulleet postmoderniin aikaan ja muodon ei tarvinnut enää perustua toiminnallisuuteen.

Mikä merkitys kauneudella on töissäsi?

Toki kauneus ja harmonia ovat asioita, joita tavoittelen. Ne eivät ole suunniteltuja, ne tapahtuvat tai sitten eivät. Sen suhteen ei ole sääntöjä, joita noudattaa.

Monissa maalauksissasi on hyvin vahvat värit, mutta toisinaan vivahteet ovat hillittyjä. Mikä merkitys väreillä on töissäsi?

“Värit ovat tärkeitä, mutta tulevat vaistonvaraisesti, niitä en harkitse tietoisesti!”