Alvar Aalto - Taide ja moderni muoto 11.5.-24.9.2017, Ateneum

Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyä edeltävänä vuonna Karhula-Iittala kutsui osanottajia suunnittelukilpailuun.  Alvar Aalto voitti kilpailun ehdotuksellaan Eskimoerindens skinnbyxa ("Eskimonaisen nahkahousut"), joka sisälsi viisi maljakkoa. Ylistetyt maljakot esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä Suomen paviljongissa, joka oli myös Aallon suunnittelema. Näyttelyn johdosta yksi sarjan malleista, Savoy-ravintolaan suunniteltu samanniminen maljakko, saavutti entistä enemmän huomiota. Tänä päivänä Savoy-maljakko on yksi tunnetuimmista lasiesineistä ja tyypillinen suomalaisen muotoilun esimerkki.

Kansainväliset ystävät

Aalto suunnitteli useisiin kohteisiin itse rakennuksen lisäksi myös kalusteet ja valaistuksen. Alkuun sisustustuotteet valmistettiin yksilöllisesti, mutta 1920-lukuun mennessä siirryttiin sarjatuotantoon. Varmistaakseen kansainväliset markkinat, perustivat Aallot yhdessä taidekeräilijä Maire Gullichsenin ja taidehistorioitsija Nils-Gustav Hahlin kanssa yrityksen nimeltä Artek. Aino Aallosta tuli yrityksen toimitusjohtaja, jonka nimi julisti yrityksen eetosta - taide ja teknologia yhdessä muodostivat perustan luoda teollisesti valmistettuja tuotteita kaunistamaan jokapäivästä elämää. Artek oli alusta alkaen kansainvälinen yritys, esitellen Aallon huonekaluja ulkomailla, mutta myös tuoden kansainvälistä taidetta Helsinkiin Artekin galleriaan.

Ateneumin näyttelyssä on mukana teoksia Aallon läheisiltä ystäviltä, kuten saksalais-ranskalaiselta Hans Arpilta (1886-1966), amerikkalaiselta Alexander Calderilta (1898-1976), ranskalaiselta Fernand Légeriltä (1881-1955) ja unkarilaiselta László Moholy-Nagylta (1895-1946). Suurin osa näyttelyssä nähtävistä taideteoksista tuli Suomeen aikanaan Artekin ja Aallon lähipiirin kautta.

Synteesin arkkitehtuuri

Aallon mukaan ympäristömme tasapaino - kaupungit, kylät, liikenteen solmukohdat, luonto ja kaikki muut elementit, jotka muodostavat elintilamme - on todellinen kultturimme merkki. Tämän lausunnon Aalto antoi 1955 tuotantolaitosten, asuinrakennusten, kulttuurikeskuksienja toimistorakennusten suunnittelun perusperiaatteeksi. Vaikka Aallon projektit kasvoivat vakaasti 1950- ja 60-luvuilla, häntä edelleen kiinnosti kaikki rakentamiseen liittyvät näkökohdat. Hän omistautui ja huomioi suunnitelmissaan pienimmätkin yksityiskohdat vetimistä ja tiilistä lähtien ja projektin sallitessa hän pyrki siihen, että tilat jatkuvat saumattomasti urbaaniin ympäristöön.